Miten autan levotonta ja rauhatonta oppilasta palauttamaan keskittymiskyvyn?

October 7, 2017

Miten autan levotonta ja rauhatonta oppilasta palauttamaan keskittymiskyvyn?

 

 
Kohtaamme päivittäin kasvatus- ja opetustyössä jollakin tapaa rauhattomia ja levottomia lapsia. Tunnemme avuttomuutta, neuvottomuutta ja ristiriitaa tällaisissa tilanteissa. Tässä tekstissä puhun tavanomaisesta levottomuudesta, jolle ei ole diagnostisia määritelmiä, kuten ADHD:tä.
  Kun näemme edessämme ympäriinsä jatkuvasti pälyilevän lapsen, joka pyrkii koko ajan liikkeelle tai puhuu ihan omiaan vierustoverille kesken opetuksen, heittelee kuminpalasia roskakoriin, vääntyilee ja kääntyilee - mitä me oikeastaan näemme? Keskittymiskyvyttömän lapsen? Oppimishaluttoman lapsen? Rauhattoman ja levottoman lapsen?
Se miten me tilanteen tulkitsemme, vaikuttaa siihen millä keinoin pyrimme siihen vaikuttamaan. Valitettavasti reagoimme usein tilanteeseen syyttelemällä, rankaisemalla tai komentamalla oppilasta, sillä tulkitsemme tilanteen tahalliseksi häiritsemiseksi, emmekä avun pyynnöksi. Tunnollisina työntekijöinä haluamme lapsen parasta ja ajattelemme, että levoton ja rauhaton toiminta ei saa häiritä oppimistavoitetta.

Tässä kohtaa tulisi kuitenkin muistaa se, että lapsen sosioemotionaalisen kehityksen kannalta on suurempi velvollisuus auttaa ja opettaa lasta säätelemään tunteitaan, kuin pakottaa hänet tekemään loppuun tehtävät, jotka itseasiassa säätelemättömän stressin tilassa (lue=lapsen itsesäätelykyvyt ylittänyt tila), eivät tuota tietoista oppimista (Sajaniemi 2015).

Miten meidän sitten tulisi kohdata levoton ja rauhaton lapsi?

Ensimmäisenä tulisi ymmärtää että edessämme ei ole kiusaa tahallaan tekevä lapsi, vaan aina lapsi, joka pyrkii ilmaisemaan omaa tunnetilaansa. Tämä on yksi tärkeimmistä kohdista, jossa kasvatus- ja opetusalantyöntekijän tulisi tunnistaa oma suhtautumisensa oppilaaseen. Sillä oppilas, jonka itsesäätelykyvyt ovat ylittyneet, ei todennäköisesti osaa ilmaista tunnettaan muuten kuin vaeltamalla luokassa, rauhoittamalla itseään puhumalla toisille tai haluamalla huomiota tekemällä jotain sellaista, mihin esim. opettaja varmasti reagoi omalla tutulla tavallaan. Ehkä toimintaan suhtautumista helpottaa se, että ajattelee lapsen olevan avuton oman tunnetilansa kanssa. Mitä itse tekisimme silloin? Jos emme osaisi sanoa: Opettaja, minusta tuntuu levottomalta. Yrittäisimme tietenkin saada huomiota osaksemme, jotta voisimme palautua sosiaaliseen yhteyteen, joka rauhoittaa meitä.

Miten sitten auttaa lasta rauhoittumaan ja palauttamaan keskittymiskyky?

Keskittymiskyvyn puute voi johtua monesta asiasta. Mutta neurobiologisesti kyse on siitä, että lapsen aivojen tarkkaavaisuutta, oman toiminnan ohjausta ja tunteiden säätelyä hallitsevat keskukset ovat poissa pelistä. Oppiminen, väsymystila, unet, ruokailu, koetut konfliktit, kaikki vaikuttavat siihen kykeneekö lapsi ylläpitämään yhteyttä etuotsalohkoihin, joissa aivojen alempien osien säätely tapahtuu. Yhteys etuotsalohkoihin –joiden tehtävänä on säädellä ja vaimentaa impulsseja –auttaa ihmistä toimimaan maltillisesti ja järkevästi. Oppiminen kuluttaa kuitenkin energiaa ja eniten sitä tarvitsevat etuotsalohkojen alueet. Toiminta siirtyy lapsella vielä helposti alemmille aivojen tasoille. Siksi lapsi alkaa käyttäytyä levottomasti, rauhattomasti ja reaktiivisesti.
 

Miten keskittymiskykyä voi lähteä tukemaan?

A) Joskus tehtävien vaatimustaso voi olla liian korkea tai liian matala, jolloin motivaation hiipuessa hiipuu myös keskittymiskyky. Jokainen tunnistaa tilan, jossa valtavasti kiinnostava asia saa keskittymiskyvyn muuttumaan haukan katseeksi. Kaikki muu ympärillä unohtuu. Myös tämä ilmiö tapahtuu luonnollisesti oppilailla, jotka löytävät kiinnostusta opittavasti asiasta. Varmista siis, että tehtäväympäristö on suotuisa. Siinä on riittävästi vaihtelua toiminnan ja tehtävien tasolla. Myös ympäristön on oltava tarpeeksi rauhaton ja virikkeetön, jotta kognitiivinen työskentely onnistuu. Jatkuva tarkkaavaisuuden uudelleen suuntaaminen ja jakaminen kuormittaa aivoja.
 

 

 

B) Tue lapsen itsesäätelyä menemällä hänen vierelleen, koskettamalla rauhoittavasti olkapäälle, katsomalla silmiin ja palauttamalla hänet sosiaaliseen yhteyteen (lue aikaisempi blogi).

C) Auta lasta löytämään myös itsenäisiä säätelykeinoja. On ymmärrettävä, että rauhattomuudelle ja levottomuudelle on todennäköisesti selityksenä rauhaton ja levoton mieli, sekä erilaiset emootiot ja kehotuntemukset. Näiden toimintayllykkeiden määrä ja intensiteetti ylittää lapsen itsesäätelykyvyt. Lapsi ei hallitse ajatusten virtaansa, vaan ajatukset vievät huomion ja vaeltavat mielessä. Levoton tunne kehossa ruokkii rauhatonta mieltä, sillä mieli imitoi kehoa.

  1. Etsi lapsen kanssa mahdollisuuksien mukaan rauhallinen tila. Istuutukaa alas. Pyydä häntä kuvailemaan missä kohtaan levottomuus ja rauhattomuus kehossa tuntuu (esim. kädet.) Pyydä häntä arvioimaan (1-10) kuinka voimakas tunne on? Kerro hänelle, että voisitte kokeilla nyt pientä harjoitusta, joka voisi auttaa rauhoittumaan:

  2.  Pyydä häntä sitten keskittymään hengitykseen ja pistämään tarvittaessa silmät kiinni (käden voi laittaa pallean päälle). Pyydä häntä nostamaan käsi vatsan päältä aina kun hän huomaa ajattelevansa jotain. Ajatuksen mentyä pyydä häntä palauttamaan huomio hengitykseen. Pyydä oppilasta 1-2min harjoituksen jälkeen arvioimaan kuinka voimakas tunne on.


Lyhyen tietoisuustaitoharjoituksen hyödyt:
 *) Kehotuntemusten tietoinen havainnointi kehittää itsesäätelyä.
 *) Kehon kuunteleminen vaimentaa ajatuksia.
 *) Tietoinen syvä hengitys aktivoi parasympaattista hermostoa, jolloin levoton tunnetila laantuu.
 *) Havainnoinnin avulla ajatusten ja tunteiden toimintayllykkeiden intensiteetti ja määrä vähenee.
 

D) Lopuksi pyydä lasta ilmaisemaan tunne ensi kerralla esim. ”minäviestillä – minusta tuntuu...”, jotta voitte yhdessä pohtia sopivaa ratkaisua tilanteeseen, ennen kuin tilanne menee käyttäytymisen näkökulmasta sopimattomaan suuntaan. Sopivia ratkaisuja voivat olla myös pieni taukokävely, venyttely, hiljaisessa huoneessa oleskelu, musiikin kuuntelu, jne. Lapsi voi myös jatkossa laittaa pulpetille esimerkiksi lapun, kun tuntee olonsa levottomaksi.

Todennäköisesti joudut kohtaamaan tilanteen useasti ennen kuin lapsi oppii itse tunnistamaan ja nimeämään levottomuuden ja rauhattomuuden tunteen, sekä ilmaisemaan sen rakentavasti. Olet kuitenkin hyvällä matkalla! Teet lapsen tunne-elämän kannalta hyvää työtä, sekä vähennät todennäköisyyttä olla huomauttamassa aina samasta asiasta ilman vaikutuksia.

Muista että keskittymiskykyä ja sinnikyyttä tulee harjoitella. Kyse on lapsen saattamisesta oppimisen tilaan. Jos lapsi on tottunut antamaan helposti periksi, eikä jaksa pinnistellä, aikuisen on hyvä tukea tahdonvoiman kehittymistä. Odottaminen, mielen malttaminen vahvistavat etuotsalohkon ja aivojen alempien osien välisiä yhteyksiä.

Kukaan ei jaksa kuitenkaan keskittyä loputtomiin, tärkeintä on olla armollinen itselleen ja oppilaalleen. Anna luonnollista tilaa ja aikaa. Kuka on opettanut, että aina pitää olla täysin keskittynyt? Kuka on sanonut, että parhaimmat tulokset saavutetaan sillä, ettei koskaan pidä taukoja ja ota rennosti? Ja muista lopulta, miltä sinusta tuntuisi jos pomosi pakottaisi sinut keskittymään?

Oppiminen on spontaani ja luonnollinen tila.
Eikä mieltä voi pakottaa, se täytyy kesyttää.

On luonnollista, että oppilas ei jaksa aina keskittyä. Tärkeintä on se, kuinka inhimillisesti aikuinen siihen suhtautuu. Kyse on yhteistyöstä ja oppilaan valmentamisesta.

 

- Joonas
________________________________________
 

(c) Luonnollinen Koulu


Tutustu oppimisvalmennusmenetelmään ja erilaisiin keskittymisharjoituksiin osoitteessa www.luonnollinenluokka.com

Tilaa kognitiivisen ja sosioemotionaalisen oppimisvalmennuksen luento yhteisöllesi.

 

 

Share on Facebook
Share on Twitter
Please reload

Julkaisut:
Please reload

Arkisto:
Please reload

Search By Tags
Seuraa:
  • Facebook Basic Square
  • Twitter Basic Square
(c) Luonnollinen Koulu- 2018 -